|
|
Yritystoiminta / Taidetoiminta 1989 – 2010 yli 20- vuoden kokemuksella Jari Alarieston taidetta ja yrittäjyyttä · Taiteilijana ensikerran esillä v.1989 · Lukuisia omia yksityisiä taidenäyttelyjä (yli 40 kpl.) eri puolilla suomea ja ulkomailla, sekä ollut järjestämässä ja osallistunut useaan eri yhteisnäyttelyyn. Katso CV Jari Alariesto · Töitäni on lukuisissa yksityisissä, yritysten ja yhteisöjen kokoelmissa eri puolella maailmaa. Esim. Saksa, Venäjä, USA, Kanada ja tietenkin mukaan lukien pohjoismaat. · Kokemusta taidealan yrittäjänä n. 8 vuotta · Taidekehystämöalan kokemusta 10 v. · Toiminta opettajana / kurssinvetäjänä useilla taidekursseilla · Toiminta kouluttajana /toiminnanohjaajana eri yritysten projektitehtävissä. __________________________________________________________ Tervetuloa tutustumaan kotigalleriani maalauksiin ja taiteilijaelämääni. Sivuillani esittelen pienen otoksen maalauksistani ja kerron myös vähän itsestäni. Tuotantoni kattaa satoja maalauksia vuosien varrelta, alkaen vuodesta 1989, jolloin pidin Rovaniemellä ensinäyttelyni. Siitä saakka olen toiminut taidealalla ammattimaisesti, maalaamisen ohella olen työskennellyt väliin taidealan yrittäjänä ( galleristi, taidekehystämö ), taiteen opetustehtävissä, sekä maalauskurssien vetäjänä. Olen osallistunut aktiivisesti vuosittain omiin yksityisnäyttelyihin, sekä yhteis- ja ryhmänäyttelyihin eri puolella Suomea. Maalaustyyliäni voisi luonnehtia lähinnä romantisoivaksi realismiksi, - osin impressionistiseksi maalaustavaksi, käyttäen öljyväri- ja akvarelliväritekniikoiden suomia eri mahdollisuuksia. Ominaista kyseisessä maalaustavassa on suuri merkitys valoisuudella ja tietyllä hetkellä tai ajankohdalla, jossa hyödynnetään esim. valoisuuden ja varjojen suuret kontrasti- ja värivivahde-erot. Ja tätä arktista valoahan täällä Lapissa riittääkin, ainaski kesällä. Maalaan mieluiten vielä lähes koskemattomista Lapin- erämaamaisemista , ihmisistä tai eläimistä, niiden luonnollisessa elinympäristössä. Kuljen mielelläni paljon luonnossa ja minut löytääkin usein jokienvarsilta kalastuspuuhissa, joka on mieliharrastukseni ja siinä ohella syntyy omat perhosidokset, kuin myös vaaput eli puukalat,... ja siinä on sitten kulunut monet illat ja yöt harrastuksien parissa. Se on ollut hyvää vastapainoa nk. " taiteilijaelämälle. ". Minulle pääasia on kuitenkin ollut se että ; " Ku vain saa käsillä tehä, niin silloin on kaikki hyvin ". Tutuksi ovat käyneet monet suuret virrat, kuten asuinseudullani Rovaniemellä Kemi- ja Ounasjoki, aina pohjoisen kuuluisaa Tenojokea myöten, unohtamatta tietenkään syrjäisiä erämaisia pieniä tammukkapuroja tai vesistöjä ympäröiviä vaaroja tai uljaita tuntureita. Niin,...Siellähän ne syntyvät myös usein maalausaiheeni: - Tarkkaillen ilmojenherran ajankohdan aikaansaamia värisekoituksia taivahalla tai nuotiolla istuksien tarkkaillen maastojen linjakkaita muotoja tai nopeita hetkellisiä tilanteita havannoiden, tallentaen ne sitten mieleni sopukoihin tai paperille luonnostellen tai joskus valokuvaten ja kotiin tultuani jatkan sitten niiden työstämistä. Elämäntapa ja elinkeino. - Ajatuksia taiteilijan elämästä, kokemuksia kulttuurialan työstä - " Kulttuuri - sen tarve on Suomessa suuri". Näin kirjoitti Eino Leino aikoinaan. Kukahan mahtoikaan sanoa. " Heti kun kuulen sanan kulttuuri, poistan aseesta varmistimen. " |
|
|
|
TURINAA... Omakohtaisesti, vielä pienenä poikana ollessani ja saadessani ensikertaa hyppysiini leivinuunista tippuneen hiilenpalan, kokeilin piirtämistä jo muurinkylkeen. En muista osattiinko kotona arvostaa tekemääni töherrystä. Muistan kuitenkin sen lapsuudestani, että olin aina piirtelemässä ja ruikuttamassa jotain piirustuspaperia ( sain usein jotain pahvia tai leivinpaperia ) ja paperin puutteessa kävi hyvin myös; piilossa piirtäen myös sängynpohjat. Muistan myös sanoneeni äidilleni, joskus 6- vanhana että : " Minusta tulee taiteilija sitten isona," johon äiti aina vastasi: " Eihän sillä elä... ". Näin jälkeenpäin ajatellen siellä ne nuoruudessa taisi syntyä, ne ensimmäiset suuret työt, se josta kipinä syttyi ja tuleva ammatti, ... " ammatti. " No monien eri vaiheiden jälkeen ammatti. Tuli kyllä käytyä peruskoulun jälkeen LVI- asentajan linja ( ei siis taidekoulu ), sitten työelämässä joitakin vuosia putkia asentaen, sitten kyllästyminen ammattiin ja taas uutta etsimään, siis "Inttiin". Armeijan jälkeen lähdin melko pian Ruotsiin uutta oppimaan. Opettelin siellä maalaaman autoja. No en sitten viihtynyt sielläkään juuri vuotta pitempään, mutta opinpahan uuden ammatin, joten palasin Suomeen ja Sodankylään jatkaen täällä työskentelyä maalaillen useita vuosia autoja. Muutin Rovaniemelle vuonna 1988, jatkaen vielä autojen maalaamista, sitten totaalinen kyllästyminen autojen hinkkaamiseen. Kokoajan työnteon ohella opettelin myös maalaamaan tauluja öljyväreillä, taustalla kyti ilmeisen voimakas tarve tuottaa omia piirustuksia ja maalauksia. Ikää vain oli jo kertynyt sen verran että, ajattelin taidekouluihin pyrkimisen olevan myöhäistä. Niin se minun kohdalla olikin. |
|
|
JURINAA... Uskaltauduin lopulta jäädä vakaasta toimeentulosta pois. Pienen työttömyysjakson jälkeen, alkoi kyteä ajatus oman taidealan yrityksen perustamisesta. Hain ja sain v. - 89 "Starttirahan", joten sain liikkeen pystyyn ja samalla myös oman ensinäyttelyn. Siitä se sitten alkoi taiteilijana ja galleristina, sekä taulujen kehystämisen opettelu, hyvin menneen alun jälkeen aloin myös kehystää tauluja muille asiakkaille ja aloin myös myydä muita taidealantarvikkeita. Liikkeenharjoittajana olin 2,5 vuotta, sitten tuli se 90-luvun alun" LAMA". Ei auttanut muu kuin lyödä hanskat naulaan liikkeen osalta v. -92, lama puri todella koko kulttuurialaa, ei menneet enää taulut kaupaksi. |
||
|
NURINAA... Taas oli aloitettava kaikki alusta. Yritin tietysti saada taiteilijoille tarkoitettua työskentelyapurahaa tai apurahaa edes materiaalin hankintoja varten. Ei tullut apurahaa ei.., eikä mennyt huonosta ajasta johtuen edes taulut kaupaksi. Ja ei kun Työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Hain vuosittain ja yritin saada edes jonkinlaista taiteilija- apurahaa. Eihän ne tämmöiselle "maisemamaalarille" mitään apurahoja antaneet ja kun ei ollut vielä riittävästi tunnettavuutta tai riittävästi meriittejä alalta. Hakijoita oli paljon ja rahaa entistä vähemmän jaossa lamasta johtuen, trendinä oli vielä tukea nk. nykytaidetta. " No nälkä se on meillä jokaisella samanlainen taiteenalasta riippumatta tai teki millaista taidetta tahansa." Saamatta koskaan apurahoja, kyllästyin viimein hakemaan niitä. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta pystyin jatkamaan taulujen maalaamista ja jostain löytyi aina joku markka myös taidetarvikkeisiin. Oli pakko pysytellä tuttujen aiheiden parissa, siis maisemamaalauksia maalaten, "olisihan niitä helpompi myydä". Omalle maalaustyylilleni olen pysynyt uskollisena, enkä koskaan ole harkinnut tyylini muuttamista ajan trendin mukaiseksi, jolloin olisi ehkä helpompi ollut saada jotain apurahaa. Apurahan puutteen vuoksi ja pelkällä työttömyyspäivärahalla en voinut paljon tehdä uusia kokeiluja, enkä voinut edes myydä tauluja. Se oli aika piinaavaa aikaa elämässäni; -yrityksestä jääneet velat piti kuitenkin jollain tavalla hoitaa ja jollainhan sitä oli elettäväkin... Sinnittelin, en antanut periksi ...! |
||
|
SURINAA... Sitten lama vähitellen helpottui ja useiden omien yksityis- ja yhteisnäyttelyiden jälkeen sain jalansijaa eri kulttuuripiireistä. Sain väliin joitain maalauskurssin vetämisiä taideyhdistyksiltä, jotka olivat oppineet arvostamaan maalaustyyliäni ja ammattitaitoani taidemaalarina. Tilanne jatkui hyvänä kun minulle tarjottiin sitten opetustöitä taidealalta. Aloin jälleen ahkerasti järjestää omia näyttelyitä, maalannuthan olin myös koko työttömyyskauteni ja uusia maalauksia riitti aina jokaiseen näyttelyyn. Onneksi minulla on aina ollut vahva tukijajoukko, joka vaikeinakin aikoina ovat jaksaneet ymmärtää ja olleet tukena tekemisissäni, kiitoksia. Tarkoitan tällä tukijoukolla perhettäni, jossa on mukana avovaimoni Riitta ja lapset Emilia ja Tomi. Nyt monen vuoden maalausjakson jälkeen, olen pitänyt taukoa jonkin aikaa maalaamisessa ja kerännyt voimia ja uusia ajatuksia taiteen tekemiseen. Nyt jälleen on uusi vaihe edessä. Vuosien uurastuksien jälkeen aloitan uudelleen taidekehystämötoiminnan, se kun antaa tasaisemman toimeentulon jatkossa." Se on nyt minun oma taiteilija- apuraha, jolla voin jatkaa työtäni taiteen parissa". En halua väittää oliko äitini oikeassa sanoessaan että, " Eihän sillä elätä edes itseään saatikka perhettään ", mutta niukoista ajoista huolimatta olen saanut elää rikasta elämää kulttuurin parissa, päivääkään en kadu omalla kohdallani päätöstäni. Lopuksi on myös sanottava, että; - " Tuntuuhan se aina hyvältä, kun saa myytyä näyttelystä edes yhden oman teoksen". Olen huomannut sen että, kyllä myös tämän tyylilajin " maisemamaalarin " edustajallekin on tarvetta ja kysyntää. Taidetta on niin paljon erimuotoista - ja tyylistä, kuin on tekijöitäkin, se on rikkautta se. |
||
|
Yhteys Olet yksin, suuren luonnon keskellä ja kohtaat aaltoilevan lumenpinnan kevätmyrskyn jäljiltä. Auringon alkaessa loistaa pilviverhon takaa, suljet silmäsi häikäisevän kirkkauden tähden, voit silti tuntea hangenhohteen ihollasi ja nähdä sen puhtauden ja koskemattomuuden. Olit ensimmäinen jättäessäsi jäljen hohtavan valkeaan lumeen, tunsit olevasi voimakas, sait voimasi luonnosta, olit onnellinen täällä. Teksti: Jari Alariesto
|